Kaksoisliekki: Tämä blogi kertoo mistä todella on kysymys

Valon elämässä jokaisella vuodella on ollut oma teemansa. Teemat ovat vahvasti aina liittyneet ammatillisiin asioihin jotka samalla kytkeytyvät muuhunkin elämään. Vuosilla myös usein pääteeman lisäksi alateemoja jotka korostavat sen haasteita ja niistä selviämistä. Absoluuttisesti kovin vuosi (tai muisti on jo pettänyt) oli vuosi 2017. Se oli vastuunkantamisen vuosi. Valo ei opetellut vastuunkantamista vaan sitä mitä on kantaa kaikki vastuut ja olla vastuussa kaikesta. Annahan kun selitän. Kasvuyrittäjyys, yksin eläminen, työn ohessa toisen noin 40 henkisen organisaation johtaminen, yrittäjyyteen liittyvästä koulutuksesta valmistuminen, kaksoisliekkeys ja oman perheen tukeminen. Jatkuvasti vastuussa kaikesta, monesta asiasta ja ihmisestä. Koko vuosi oli yhtä vastuun kantamista tilanteissa missä kukaan muu ei sitä ottanut. Bisnes kohtasi kovimman haasteensa ja keväällä näytti siltä, ettei siitä seinästä päästä yli ja toiminta loppuu. Konkurssi ei kuitenkaan tullut, siitä mentiinki

Taivashan tosihan on se, että universumi kyllä järjestää lättykestejä tuon tuostakin. Sinulla on lätyt ja universumi leipoo ihan ilmaiseksi. Tai siltähän se usein tuntuu kun pahimpia haavoja nostetaan pintaan ja aletaan parantamaan. Ei universumi pahalla, sun hyväksihän se aattelee näitä juttuja. Niitä kellä on vähän keskivertoa paksumpi lanttu heilumassa siinä hartioitten välissä, pitää välillä leipoa vähän kovempaan kun ei ne muuten meinaa tajua. ” Sä elät elämääs jonkun vitun hevosnaaman kanssa päivästä toiseen ja teidän koko viikon kohokohta on se kun kahisette samanlaisissa tuulipuvuissa sunnuntaina lähikauppaan ostamaan jätskiä ja ennen ysin leffaan veistätte jotain helvetin vihannestikkuja siinä toivossa, että se ne perseet vähän kaventuis ettei tartte Ikeasta lähtee hakee isompaa sohvaa” Tuossa on oikeastaan tiivistettynä se mitä liekkimatkan keskeyttäjälle on luvassa. Vihannestikuissa ja sunnuntai leffassa nyt sinällään mitään vikaa ole mutta jos ne on parasta mitä