Aurinkoiset kelit hemmottelevat meitä, hormonit hyrräävät ja elämä hymyilee. Vai hymyileekö? Näin voisi kyllä sanoa pitkästä aikaa. Tasainen olo on tullut jäädäkseen, nyt sen uskaltaa sanoa. Useita kuukausia tässä on odoteltu, milloin se megatsunami pyyhkii kartalta mutta sellaista ei sitten ole tullutkaan. Liekki ei juurikaan ole ollut mielessä kuin muutamia satunnaisia kertoja lukuun ottamatta. Tämä on myös johtanut siihen, että elämässä alkaa pikkuhiljaa olla tilaa muullekkin kuin liekille. Kuumia kesämirrejä on pyörinyt ympärillä vähän luvattomankin paljon, aika näyttää napaako leijona niistä jotain pientä suuhunpantavaa. Moni muukin asia on alkanut asettua uomiinsa, työasiat, harrastukset, kaverit ja se tärkein: palava liekki sisällä elämään. Alkaa tuntua taas siltä tässähän voisi jopa innostua jostain asiasta. Pieni välähdyksiä on jo nähty. Kuvassa Valo ei nauti auringosta vaan aurinko nauttii Valosta. Mistä tämä sitten kertoo? Kaksoisliekkimatkan läpimu